Viime viikkoina joukkorahoitus (crowdfunding) on noussut tohinalla valtakunnan uutisiin. Valitettavasti ja ikävä kyllä yllätyksettömästi, se nousi esiin negatiivisessa valossa. Kyse on siis Senja opettaa ruotsia Kickstarter-kampanjasta, jossa tukijat pystyivät antamaan rahaa kirjan toteuttamiseen ja saivat siitä vastineen, kuten kyseisen kirjan. Poliisihallitus sanoi: ”Väärin toteutettu”. Allekirjoittanut, ilman lakimiehen koulutusta mutta aiheeseen runsaasti perehtyneenä, on sitä mieltä että poliisin tulkinta on väärä ja ei menisi läpi korkeammissa oikeusasteissa. Samaa mieltä oli myös neljä professoria. Kaiken lisäksi vastaavan rahoitusmallin projekteja on Suomessa toteutettu aiemminkin ja paljon suurempina. Esimerkkeinä ovat muun muassa Iron Sky -elokuvan rahoitus sotaobligaatioilla tai Mannerheim-elokuvan lippujen ennakkomyynti.
Vaikka itse hankkeen rahoitus hieman mutkistui, uskon että tästä saadaan vielä hyvää aikaan. Sitä hyvää saadaan aikaan, kun toteutetaan uusi ja selkeämpi rahankeruulaki. Omat, pikaisesti miettimäni ehdotukset ovat tässä: 1) Rahankeräys on sallittava kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille. Myös yhdistyksille ja yrityksille on sallittava rahankeruu, kuitenkin niin että kyseisen organisaation johto vastaa henkilökohtaisesti keräyksestä 2) Rahankeruun tulee perustua luvan hakemisen sijasta ennakkoilmoitukseen. Ennakkoilmoitus tulee tehdä ennen kampanjan alkamista, vastuuhenkilön on sähköisesti tunnistauduttava poliisin tarjoamaan palveluun ja ilmoittava kerättävä rahamäärä, käyttökohteet, mahdolliset palkinnot lahjoittajille jne. Pääajatuksena on, että rahankeruun voisi toteuttaa ilman suurta byrokratiaa kuitenkin niin, että jälkikäteen valvonta on mahdollista. Mitä muuta huomioitavaa mielestäsi asiassa on?